Taidenäyttely käytävällä.

Keskiviikko 4.6.2025 oli täynnä juhlaa, kun Miina Sillanpään Säätiöyhteisö vietti Miina Sillanpään syntymäpäivää sekä Wilhelmiina Taavetin senioritalon asukkaiden taidenäyttelyn avajaisia.

Kulttuuri ei ole luksusta, se on perusoikeus

Taidenäyttely käytävällä.

Iltapäivällä vietettiin Wilhelmiina Taavetin senioritalon Taidetta ja juhlaa -tapahtumaa. Tilaisuudessa juhlittiin senioritalon asukkaiden koostaman taidenäyttelyn avajaisia, jotka ovat osa Miina Sillanpään Säätiöyhteisön juhlavuoden tapahtumakokonaisuutta. Miina Sillanpään Säätiön perustamisesta on kulunut 60 vuotta ja Wilhelmiina Palveluiden 30 vuotta. Säätiöyhteisön yhteisenä projektina haluttiin toteuttaa asukkaiden omat tarinnalliset taidenäyttelyt. Asukkaiden omat valinnat, osallisuus ja tarinat ovat tärkeässä roolissa näyttelyssä, sillä asukkaat tekevät Wilhelmiinan.

Ennen varsinaiseen taidenäyttelyyn tutustumista vuorossa oli vaikuttavia puheenvuoroja sekä legendaarisen Muskan esitys. Puheista ja esityksistä nautittiin tuttuun tapaan kakkukahvien kera, kakkukahvit olivat tarjolla koko talossa perinteiseen tapaan Miina Sillanpäätä muistaen. Wilhelmiina Palveluiden liiketoimintajohtaja Hanna Heiskanen avasi tilaisuuden, tuoden esiin asukkaiden, läheisten sekä taidenäyttelyiden tärkeyden osana juhlavuotta. Miina Sillanpään Säätiön hallituksen puheenjohtaja Riitta Särkelä puhui kulttuurihyvinvoinnin merkityksestä ikääntyneille.

"Avaruus on katsojalle kaunis, ihmeellinen. Maailmankaikkeutta on selvitetty paljon. Mutta mikä on pannut kaiken ihmeen alkamaan?". Teoksen valitsi Leila, 89v.

Särkelä totesi, ettei hyvä arki ikääntyneenä synny itsestään. Se rakentuu yhteisöllisyydestä, osallisuudesta ja kulttuurihyvinvoinnista, joka tuo elämään iloa, merkitystä ja yhteyttä toisiin. Miina Sillanpään Säätiöyhteisö on jo vuosikymmenten ajan ollut edelläkävijä hyvän arjen mahdollistamisessa, jatkaen Miinan Sillanpään perintöä ihmisarvon ja osallisuuden puolustajana. ”Kulttuuri ei ole luksusta, se on perusoikeus”. Kulttuurin tulee olla läsnä myös ikääntyneiden arjessa.

Vaan ei mun mielestäni koskaan kuole Krokotiili-rock

Wilhelmiina Taavetin ravintolasali oli täynnä kunniavieraita eli senioritalon asukkaita ja heidän läheisiään. Taidetta ja juhlaa -tilaisuudessa puheen pitivät myös senioritalon asukas Raul Röhr ja hänen tyttärensä Sarina Röhr-Steiner. Raul Röhr oli vaikuttunut senioritalon asukkaiden yhteisöllisyydestä ja Sarina Röhr-Steiner kiitti sanoissaan Wilhelmiinan henkilökuntaa, jolta saa aina ystävällistä apua ja palvelua. Erityiskiitoksen Röhr-Steiner osoitti Wilhelmiina Taavetin ravintolan työntekijöille, joiden kohtaaminen saa aina kävijälleen tervetulleen olon. Kiitospuheenvuoron piti myös vuosia senioritalossa asunut Olavi Hasunen, joka toi asukkaiden tervehdyksen juhlaan samalla kiittäen yhteisön kehittämispainotteista ja uudistavaa strategiaa.

Muska ja bändi.

Musiikillisesta kulttuuritarjonnasta juhlassa vastasi musiikki-ikoni Muska ja kaksi luottomuusikkoa. Muskan ikivihreät hitit ilahduttivat kuulijoita, jotka lauloivat rock-klassikoiden mukana. Erityisesti Krokotiilirock, Daa-da daa-da sekä Hetki lyö herättivät muistoja pintaan juhlavieraissa. Sukat jaloissa pyörimään saaneiden kappaleiden jälkeen oli aika heittäytyä nauttimaan toisenlaisesta taiteesta.

Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden

"Sininen on lempivärini. Teos kuvaa kotiani! Jukka Kuoppamäen sanoin: 'sininen ja valkoinen, värit ovat vapaduen!'", Teoksen valitsi Kaarina, 95v.

Senioritalon asukkaat olivat valinneet taidenäyttelyyn heitä koskettavat teokset Miina Sillanpään Säätiön taidekokoelmista. Asukkaat kertoivat, mitä mietteitä taide ja heidän valitsemansa maalaus herätti heissä. Useiden asukkaiden tarinoita koristivat kuvat nuoruusvuosilta. Tarinoissa uppouduttiin muistelemaan menneitä, mutta samalla luotiin myös uskoa tulevaan. Taidevalinnat ja kuvataiteen muodot olivat monipuolisia: esillä oli taidetta akvarelleista grafiikkaan ja abstrakteista teoksista uskonnollisiin sekä luonnonläheisiin aiheisiin.

Vieraat nauttivat Wilhelmiina Taavetin käytäviä elävöittävästä taiteesta. Senioritalon asukkaiden syvälliset pohdinnat taiteesta herättivät asukkaissa ja muissa juhlavieraissa keskustelua ja ajatuksia. Yhteisöllisyys, osallisuus ja kulttuurihyvinvointi olivat vahvasti läsnä Miina Sillanpään syntymäpäivän juhlatilaisuuksissa.

Sitä, mikä hylätään hetkessä, ei mikään ikuisuus anna takaisin

Juhlaväkeä patsaalla.

Miina Sillanpää syntyi 159 vuotta sitten 4.6.1866. Miina Sillanpään Säätiöyhteisö aloitti Miinan päivän juhlistamisen jo aamulla, perinteisesti Miina Sillanpään muistoksi pystytetyllä Soihtu-muistomerkillä. Paikalla oli kutsuvieraita ja Helsingin Tokoinrannassa kuultiin merkityksellisiä puheenvuoroja Miina Sillanpään työn jatkajilta.

Tilaisuuden jälkeen siirryttiin herkullisille juhlakahveille lähellä sijaitsevaan Lyhty-kahvilaan. Miina Sillanpään Säätiön toimitusjohtaja Soile Kuitunen toi esiin puheessaan, että sosiaali- ja terveysjärjestöille nykyajat ovat kovia. ”Kansalaisyhteiskunta ja järjestöt sen ytimessä ovat aina olleet osa demokratiaa. Jännitteet näkyvät ja kuuluvat”. Kuitunen toteaa, etteivät järjestöjohtajat ole aiemmin joutuneet perustelemaan järjestöjensä olemassaolon oikeutusta vastaavalla tavalla kuin nyt.

Soile Kuitunen.

Kuitunen kertoi, että viranomaiset valmistelevat kansaisyhteiskuntaa koskevia linjauksia, kuten sisäisen turvallisuuden selontekoa. Kokonaisturvallisuuden toimintamallissa yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvataan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoiminnalla. ”Järjestöjä tarvitaan myös kriisien ja turvallisuusuhkien aikoina”. Järjestöt rakentavat luottamusta turvallisuustoimijoiden välille. Kansalaisjärjestöt ansaitsevat paikkansa selonteossa ja käytännön toimissa.

Oikeusministeriön johdolla valmisteilla on myös kansalaisyhteiskuntavisio. Erityisenä painopisteenä on järjestöjen rooli, asema ja merkitys yhteiskunnassa 2040-luvulle tultaessa. ”Sitä, mikä hylätään hetkessä, ei mikään ikuisuus anna takaisin”, runoilee Friedrich Schiller. Tulevaisuuden kansalaisyhteiskuntaa visioidessa tämä ajatus kannattaa pitää mielessä.

"Teos ei ole luonteeni mukainen. Tämä on uhkakuva, joka muistuttaa maailman nykytilasta. Kuitenkaan kaikki ei ole niin huonosti miltä näyttää. Aina löytyy toinenkin puoli hopeareunuksineen.", Teoksen valitsi Helkky-Leena, 88v.

Lue Soile Kuitusen blogi, jonka pohjalta hän piti puheensa

Lue Riitta Särkelän puhe kokonaisuudessaan (pdf)