Viime aikoina itsemääräämisoikeus on noussut vahvasti esiin hoivaan liittyvässä keskustelussa – usein rajoittamisen näkökulmasta. Silloin helposti unohtuu, mistä oikeastaan puhumme: ihmisen oikeudesta elää omannäköistä arkea myös silloin, kun hän tarvitsee toisten apua.

Wilhelmiinassa tuemme ja vahvistamme ajattelua ja toimintaa, jossa asukas nähdään oman elämänsä toimijana. Samalla tiedostamme, että arjen tilanteet ovat usein eettisesti vaativia – ja siksi myös rajoittamisen on oltava aina poikkeus, tarkkaan harkittu ja läpinäkyvä ratkaisu.


Itsemääräämisoikeus arjen työssä

Itsemääräämisoikeus ei hoivatyössä ole yksiselitteinen asia. Usein kyse on tilanteista, joissa joudutaan punnitsemaan asukkaan tahtoa, turvallisuutta ja hyvinvointia samanaikaisesti. Hoitajat tekevät arvokasta työtä juuri näissä pienissä hetkissä – pysähtyen, kysyen ja yrittäen löytää ratkaisun, joka kunnioittaa ihmistä.

Esimerkiksi asukas voi kieltäytyä suihkusta tai lääkkeestä. Silloin ammatillinen arviointi on muutakin kuin kyllä/ei-päätös: mikä on taustalla, voiko asian tehdä toisin, voiko palata myöhemmin, miten turvataan sekä asukkaan oikeudet että hyvinvointi?


Kun turvallisuus ja tahto ovat ristiriidassa

Joskus asukkaan oma tahto ja turvallisuus näyttävät kulkevan eri suuntiin. Asukas voi pyrkiä ulos pakkasella ilman ulkovaatteita tai nousta ylös toistuvasti, vaikka kaatumisriski on ilmeinen. Näissä tilanteissa joudutaan pohtimaan, milloin kyse on suojelemisesta ja milloin mennään rajoittamisen puolelle.

Myös toisten asukkaiden oikeudet on huomioitava kokonaistilanteessa. Esimerkiksi joskus asukas joudutaan ohjaamaan pois tilanteesta vastoin hänen tahtoaan, jotta toisen asukkaan koskemattomuus ja turvallisuus, eli hänen perusoikeutensa, voidaan taata.

Lähtökohta on, että lievemmät keinot arvioidaan ensin: ympäristön muokkaaminen, läsnäolo, ohjaus, turvalliset apuvälineet ja asukkaan toimintakyvyn mukainen tuki. “Rajoittamista ei voi perustella henkilöstötilanteella tai pelkästään diagnoosilla”.


Läheiset mukana – yhteinen ymmärrys auttaa

Läheiset ovat monessa tilanteessa tärkeä kumppani. He tuntevat asukkaan elämänhistorian, tavat ja arvot – ja tuovat keskusteluun myös ymmärrettävän huolen turvallisuudesta. Yhteistyö ei aina ole helppoa, mutta avoin keskustelu auttaa rakentamaan yhteistä ymmärrystä: mitä riskejä tilanteeseen liittyy, mitä vaihtoehtoja on kokeiltu ja mikä on asukkaan oma tahto.


Rajoittaminen – joskus välttämätöntä, aina viimeinen vaihtoehto

Joskus rajoittamista ei voida välttää. Silloinkin kyse on aina viimesijaisesta keinosta. Rajoitus on perusteltava, rajattava ja sitä on arvioitava säännöllisesti – ja se puretaan heti, kun se on mahdollista.

Kun rajoittamiseen päädytään, tärkeää on myös oikeusturva: päätöksenteko, kirjaaminen ja seuranta. Tämän vuoksi rajoituksiin liittyvää arkea on tehtävä näkyväksi, ei piilottaa.


Mittarit ja läpinäkyvyys

On tärkeää todeta rehellisesti, että vaikka tuemme yhteisiä periaatteita ja toimintatapoja, emme voi olettaa, että kaikki tilanteet ratkeavat aina ihanteellisesti. Siksi tarvitsemme mittareita ja läpinäkyvyyttä.

Seuraamme rajoittamistoimenpiteiden käyttöä ja käymme tilanteita läpi yhdessä henkilöstön kanssa. Läpinäkyvyys auttaa tunnistamaan, missä onnistumme ja missä voimme toimia toisin – ja tukee henkilöstöä eettisesti vaativassa työssä. Tavoitteena on jatkuva eettinen arviointi ja parantaminen.

Näin itsemääräämisoikeus näkyy arjessa

  • jokainen tilanne vaatii harkintaa – ei vain ohjeen mekaanista noudattamista
  • ratkaisut eivät ole mustavalkoisia: tahto ja turvallisuus punnitaan yhdessä
  • läheiset ovat mukana rakentamassa yhteistä ymmärrystä
  • vaihtoehdot arvioidaan ennen rajoittamista
  • tilanteet tehdään näkyviksi: kirjaaminen, seuranta ja yhdessä oppiminen

Lopuksi

Itsemääräämisoikeus on oikeutta omaan arkeen. Se ei poistu sairauden myötä – mutta sen toteuttaminen voi muuttua vaativammaksi. Siksi hoivatyö on usein tasapainoilua ihmisen tahdon ja turvallisuuden välillä, ja juuri niissä pienissä hetkissä hoitajat tekevät työnsä tärkeintä työtä.

Juha Karhu, vastaava lääkäri, geriatri
Nina Illi, palvelupäällikkö, Wilhelmiina Tenhola
Hanna Heiskanen, liiketoimintajohtaja


Kirjoittajista

Juha Karhu on Wilhelmiinan vastaava lääkäri ja geriatri. Hän tuo työhön laajan lääketieteellisen näkökulman sekä kokemusta ikääntyneiden hoitoon liittyvistä vaativista ja usein eettisesti haastavista tilanteista.

Nina Illi toimii Tenholan toimiyksikön palvelupäällikkönä ja johtaa Tenholan kokonaisuutta. Hän ammentaa työssään vahvasta muistiosaamisesta ja pitkästä kokemuksesta – ja tukee henkilöstöä arjen päätöksenteossa ja tilanteissa.

Hanna Heiskanen toimii Wilhelmiina Palvelut Oy:n liiketoimintajohtajana ja vastaa Wilhelmiinan toiminnan kokonaisuudesta. Hänen työssään korostuvat hoivan laatu, henkilöstön työn edellytykset sekä toimintatapojen läpinäkyvä johtaminen.