Wilhelmiinan asukkaiden läheiset kertovat Wilhelmiinasta omasta näkökulmastaan. Voiko oman läheisen jättää Wilhelmiinaan levollisin mielin. Joukon ja Oton läheiset kertovat kokemuksiaan Wilhelmiinasta ja yhteisön tarjoamasta turvasta ja vertaisuudesta.
Wilhelmiina Taavetin ympärivuorokautisen hoivan ryhmäkoti Aapossa asuvat 93-vuotias Jouko ja 102-vuotias Otto. Joukon pojat Olli ja Kimmo sekä Oton poika Olli kertoivat, millaisia ajatuksia läheisen asuminen Wilhelmiinassa heissä herättää.
Tuttua ja turvallista
Monille Wilhelmiina on loppuelämän koti. Jouko muutti Wilhelmiinan senioritaloon syksyllä 2021, kun portaiden nouseminen entisessä kodissa alkoi olla hankalaa ja muitakin terveydellisiä haasteita ilmeni. Senioritaloon kotiutuminen onnistui hyvin, mutta reisiluu murtui toukokuussa 2022 kaatumisen yhteydessä. Sairaalahoidon jälkeen Jouko siirtyi kuntoutukseen ryhmäkoti Venlaan ja sieltä vielä neljäksi kuukaudeksi senioritaloon. Terveyshuolten takia Jouko muutti marraskuussa 2022 ryhmäkoti Aapoon, jossa hän on asunut siitä asti. Joukon poikaan Kimmoon teki jo 25 vuotta sitten vaikutuksen Tuomo Siitosen suunnittelema Wilhelmiina Taavetti, joka on arkkitehtonisesti upea sekä tiloiltaan myös palveluasumiseen soveltuva. ”Näin valoisien ja väljien hoivatalojen valmistaminen on lopetettu”, toteaa Kimmo.
Otto tuli aluksi putkiremonttia pakoon Wilhelmiinaan. Myös Otolle Wilhelmiina oli tuttu, sillä hän oli käynyt siellä vuosien varrella veteraanikuntoutuksessa. Putkiremontti venyi alkuperäisestä suunnitelmasta ja Otto totesi: ”Voisin kyllä jäädä tänne asumaankin”, joten vakituisen paikan järjestäminen aloitettiin.
Oman ikäistä seuraa
Joukolla meni oma aikansa tottua ryhmäkoti Aapoon, sillä ympärivuorokautiseen hoivaan siirtyminen oli iso elämänmuutos. Vapautta liikkumiseen on tuonut sähköpyörätuoli. Joukolle tärkeitä ovat läheisten, kuten lasten ja lapsenlapsien säännölliset vierailut. Myös muut sukulaiset ja ystävät käyvät tervehtimässä. "Jokainen kohtaaminen on merkityksellinen ja piristää arkea", painottaa Joukon poika Olli. Iloa arkeen tuovat poikien vierailujen lisäksi myös Wilhelmiinan senioritalosta kyläilevä ja yhteisille lounaille vievä ystävä. Vertaisuus ja kaveriseura on ollut erittäin merkityksellistä.
Otto on aina ollut sosiaalinen, hän on löytänyt Wilhelmiinasta seuraa nopeasti, vaikka heikentynyt näkö, kuulo ja muisti vaikeuttavatkin kommunikointia. Ennen Wilhelmiinaan muuttoa Otto tunsi jonkin verran yksinäisyyttä, vaikka Oton poika Olli järjesteli hänelle erilaista ohjelmaa ja kävi usein tapaamassa. Wilhelmiinassa Otto on saanut seuraa muista asukkaista ja hoitajista.
Virkeyttä mielelle ja keholle
Otolle Wilhelmiinaan kotiutumista edistivät tiettyihin aikaikkunoihin tapahtuvat päivärutiinit, mitkä lisäsivät myös Oton omaa levollisuuden tunnetta. Oton omasta aloitteesta lähtenyt idea Wilhelmiinaan muuttamisesta teki sopeutumisesta helppoa. Hän on osallistunut jumppahetkiin ja muihin yhteisiin menoihin. Otto on ollut tyytyväinen: ”Tämä on hyvä paikka”.
Jouko on testannut poikiensa kanssa Pikku Huopalahden lähiluonnon tarjoamia mahdollisuuksia, esimerkiksi ikääntyneille suunnattua Ikiliikkujareittiä, jota he kutsuvat ”kunniakierrokseksi”. Linnut ja rantojen maisemat ovat ilahduttaneet Joukoa. Wilhelmiina Taavetin käytävää koristavat vaihtuvat somistukset ja näyttelyt ovat kiinnittäneet myös Joukon huomion, varsinkin kalastukseen yhdistyvä teema on herättänyt keskustelua. Myös Wilhelmiinan musiikkiin liittyvät esitykset kiinnostavat. Jouko innostuu tapahtumista, varsinkin kun hoitaja lähtee seuraksi: ”Lähden, jos sinä lähdet mukaan!”. Omahoitajat pitävät läheiset hyvin kartalla siitä, mikä on viime aikoina kiinnostanut sekä mikä oman läheisen vointi ja mieliala on.
”Aapossa on aivan huippuporukkaa!”
Ryhmäkoti Aapon henkilökunta saa molempien miesten läheisiltä kiitosta. Joukon pojat ovat huomanneet, että ryhmäkodin henkilöstöllä on hauskaa työssään. Oton poika Olli kiittelee Aapon työntekijöitä, jotka ovat toimineet ripeästi Oton olotilan huonontuessa. Olli korostaa saaneensa Wilhelmiinan henkilökunnalta apua ja tukea vaikeissakin isän asioiden hoitoon liittyvissä tilanteissa. Wilhelmiinan omat lääkärit ovat ohjanneet asukkaita tarvittaessa jatkotutkimuksiin sairaalaan. Yhteydenpito omahoitajan ja henkilökunnan kanssa on ollut aktiivista ja sujuvaa.
Oton poika Olli kertoo, että Wilhelmiinassa on helppoa ja mukavaa vierailla. Yksityisempää tilaa löytyy tarpeen mukaan, lisäksi Aapon yleiset tilat tarjoavat luontevan tavan jutella hoitajien sekä muiden läheisten ja asukkaiden kanssa. Joukon pojat kertovat tutustuneensa ajan myötä muihin läheisiin enemmän ja heiltä saa vertaistukea. Läheiset keskustelevat muidenkin asukkaiden kanssa, esimerkiksi Oton poika moikkailee Joukoa ja Joukon pojat jututtavat Ottoa. Sosiaalisesta Otosta on tarkkaavainen Jouko sanonut leikkisästi: ”Otto on hirvee naistenmies!”.
Ylisukupolvisia kohtaamisia ja juhlimista yhdessä
Wilhelmiina Taavetin ravintolan palvelut ja kokoustilat mahdollistavat helposti isommankin vierailuseurueen tapaamisen ja puitteet juhlien järjestämiselle. Oton merkkipäiviä juhlistetaan usein perhepiirissä ylisukupolvisesti Wilhelmiinassa. Aapon ja Simeonin yhteisiä kesäjuhliakin vietettiin useamman sukupolven voimin sisäpihalla.
Joukon 90-vuotisjuhlissa Taavetin ravintolassa Finlandian esittivät yhdessä pojanpoika Artturi pianolla ja hänen puolisonsa Henriikka käyrätorvella. Myös Joukon pojanpojanpoika Akseli tykkää käydä Wilhelmiinassa. Pienen pojan huomion on kiinnittänyt esimerkiksi ravintolan akvaario sekä vanha poljettava rukki. Usein Wilhelmiinassa vierailevat Joukon pojat käyvät Joukon kanssa ravintolassa toisinaan lounaalla tai esimerkiksi jäätelöllä.
Turvallisuus ja luottamus henkilökuntaan on vahva. ”Ei ole kertaakaan tullut ajatusta, etten uskaltaisi lähteä”, Joukon poika Kimmo kiteyttää.
